Pitkään olen ollut hiljaa. Ollut talokauppojen suunnittelua, ja vauvan odottelua. Kaikkea tohinaa. Mutta enpä uskonut, että seuraavan kerran kun tänne kirjoitan, niin olen äiti.
Moni tietää jo facebookista tai muuta kautta, että meidän pieni örkki on syntynyt maailmaan. Ei niin toivotulla tavalla, kuin oli tarkoitus mutta täällä sitä porskutellaan.
Itse oon nyt vähän pirteämpi, niin kirjoitan teille postauksen. Jossa yritän kertoa mitä tapahtui. Olen kyllä sumussa vieläkin, enkä muista itse kaikkea läheskään, tuntui kuin olisin unessa. Paljon tulee mulle kuulumisten kyselyä jne, niin ajattelin että täältä näette tilanne muutokset , jos jatkossa jaksan kirjoitella tänne.
Oli siis 6.2. Raskausviikkoja minulla 26 +6 Menin iltavuoroon töihin. Kerkesin siinä pari tuntia olla, työkavereiden kanssa istuttiin toimistossa juttelemassa asunnoista, kun mulla puskesi tuskanhikeä ja supisteli. Ei kamalan voimakkaasti, mutta sillä tavalla, että tuntui. Sanoin että nyt pitää käydä vessassa, ja työkavereiden ääni rupesi menemään puuroksi. Huikkasin vaan että nyt lähden päivystykseen ja itse ajoin autolla kaksille pidellen toisella kädellä kyljestä kiinni.
Olen tosi huono menemään tai hakeutumaan sairaala hoitoon . Joten oli onni todellakin että menin päivystykseen, ajattelin että sinnittelen iltavuoron töissä. Onneksi en. Kaksilla minut otettiin synnytysosastolle. vauvaa tutkittiin, oli hankalassa asennossa, ei saanut ultralla selvää. Sydän äänet välillä todella hitaat , ja "rytmihäiriöitä" . Aikansa he kajaanissa tutkivat, kunnes tuli Oulusta käsky että sinne heti.
Mä lähdin ambulanssilla, ja jarkko tuli autolla perässä. Ambulanssimatkasta muistan vain sen , että ajattelin koko kaksi tuntia milloin kusi tulee housuun. Itkin itkin ja itkin, en ole koskaan itkenyt vuorokauden aikaan yhtä paljon
Oulussa minut laitettiin vastasynnyttäneiden osastolle , siinä kävi yli ja yiyli lääkäriä tutkimassa ja kaiken maailman hoitajia. En pysynyt kärryillä kuka kukanenkin on. Kunnes päätös piti tehdä. Sydänkäyriä tutkittiin ja lääkärin piti päättää onko vauvalla parempi olla ulkomaailmassa vai minun mahassa. "Ulkopuolella" oli päätös.
Yöllä minut vietiin keisarinleikkaukseen, jarkko oli kokoajan mukana. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa, olin hereillä kokoajan. Puudute joka laitettiin selkään sattui hirveästi, siinä vaiheessa taisi kirosanakin päästä. Leikkauksesta muistan että minua vain paleli ja tärisin.
Vauva oli ulkomaailmassa 23:29 taistelijatyttö tuli Pituus 32 cm ja paino 680 g. Jarkko meni mukaan viemään lasta hoitoon , minä jäin kursittavaksi kiinni ja jouduin jonnekkin nopealle osastolle sänkyparkkiin.
Kolmen aikaan yöllä pääsin samaan huoneeseen Jarkon kanssa, kuulemma poikkeustapaus kun syntyi yöllä. On se kumma, että ollaan eri paikkakunnalta ja isällä ei muka mahdollisuutta olla yötä täällä. Outoa mielestäni.
Seuraava päivä. Päästiin tyttöä katsomaan. Olin tunnehöyryissä, shokissa ja leikkauskipeä. Menin paareilla katsomaan. Tytön nähdessäni en voinut tehdä muuta kuin itkeä.Sain laittaa käden hengityskaappiin ja koskea tyttöä, se on niin pieni.
Tytön syke on nyt ollut normaali ja muutenkin vointi tasainen. Jaksaa todella upeasti tällä hetkellä. Ja näin rukoilemme eteenkin päin.
Tänään tyttö on kahden päivän ikäinen, ja saa jo 0,5 ml maitoa neljässä tunnissa. Pieni on niin itsepäinen ja pippurinen, että tänäänkin hoitajan mittaessa lämpöä puski kahdella kädellä kättä pois. Itkua ei kuulu vielä, mutta suu on yhtä iso kuin isällään, jota aukoo hanakasti. <3
Tänään nähtiin myös miten pienen pieni vaippa vaihdettiin.
Multa itseltä tutkitaan tällä hetkellä verenpaineita ja virtsaa, että oliko minulla raskausmyrkytys tai alkaako raskausmyrkytys nyt. jotain häikkää kumminkin ollut varmaankin istukan toiminnassa jonka vuoksi vauva voi huonosti mahassani. . Istukka meni tutkittavaksi ja selvitellään ja katsotaan miksi synnytys tapahtui nyt.
Tällä hetkellä pää on pyörällä, mutta olen sitäkin onnellisempi taistelijasta. Joka sekuntti on kultaakin arvokkaampaa.
Kiitos teille jotka olette hengessä mukana <3
