Kuukausi aikaa siitä, kun koin elämäni hirveimmän ja onnellisimman yön. Sinä synnyit.
Toivon, että ihmiset jotka vain nauttivat tilanteestani lukiessaan katsoisi peiliin.
Tiedättekö te miltä tuntuu pelätä, joka hetki, että saako lasta ikinä kotiin, mitä ongelmia tulevaisuudessa on.
Tiedättekö miten pahalta tuntuu nähdä lapsia, tai maha pystyssä käveleviä tulevia äitejä, kun itse yrittää luoda sidettä oman lapsen kanssa teho-osastolla.
Jos et tiedä, pysähdy hetki. Jos se ei herätä sinussa muita kuin iloisia ajatuksia, katso peiliin ja katso uudemmankin kerran.
Ja joo kyllä, blogissani on kakka juttuja ja muita lässyn lässyn juttuja. Todellakin, ja tulee olemaan jatkossakin, Sillä jokainen asia, joka sinusta voi tuntua pieneltä on suurta meille. Jokainen päivä on meille lahja, jokainen minuuttikin kallista. Jos et kestä sitä, lopeta lukeminen tähän paikkaan.
Olet luuseri, joka ei tiedä elämästä mitään, onneksi minulla on jotain arvokkaampaa.
Äidinrakkaus.
Se minun avautumisestani.. En vain voi ymmärtää miten tällaisia ihmisiä on oikeasti edes olemassa..
Nyt sinuun kullannuppuni:
Tänään meillä oli suuri päivä. Saimme olla kanssasi pitkään, sillä olemme Oulussa viikonlopun.
Tänään isäsi kylvetti sinut, kylpy oli sinulle ensimmäinen. Odotettiin hirveää itkua, mutta kurtistit vain kulmiasi ja ilmeilit.
Äitisi sai valita sinulle vaatteet, pinkit haalarit näyttivät sinulta. Ja olitkin niin söpö ne päällä.
Sinulta otettiin iholämpöanturi tänään pois, ei sitä tarvita. Näin ne johdot ja letkut pikkuhiljaa häviävät.
Illemmalla pääsit isäsi syliin, sillä isä menee maanantaina töihin. Viikonloput saatte viettää isätytär laatuaikaa.
Sinne sinä 875 grammainen kultakimpale jäit ilmeilemään.
Nuku hyvin.
