25.4.2016

25.4.2016 rv 38+1

Pitkästä, pitkästä aikaa äitisi jaksaa ruveta kuulumisia kertomaan.

Meidän perheessä on monnta rautaa tulessa tällä hetkellä, sillä olemme ostamassa uutta kotia ja sinä olet tulossa kotiin.

Nyt jo. Äitisi ei ole kerennyt hankkia vielä kaikkea. Äitisi on niin iloinen, mutta samalla kauhistunut. Osaako hän hoitaa ja huomaako jos sinulla ei ole kaikki hyvin.

Tällä hetkellä olet siis jo kajaanissa KAKS:illa ja olet iso. Painat jo 1940 grammaa.

Isovanhempasi ovat sinua käyneet ihastelemassa ja saivat jopa pitää sinua kulta kimpaletta sylissään.

Syöt korviketta tällä hetkellä itse ja ilmoitat isosti jos sinulla on nälkä tai ruoka ei riitä.

Kaapista pääsit pois muutama viikko sitten, silloin äidillesi konkresoitui se. Olet oikea vauva, etkä taideteos, jota ihastellaan kaapin lasin läpi.

Sinulla on flunssaa ja sinua täytyy väillä niistää imulaitteella, sen takia käytössäsi on vielä nenämahaletku osittain, ettet rasitu syömisestä liikaa.

Sydämestäsi kuuluu pieni sivuääni, se ultrataan huomenna.

Perhehuoneessa olemme olleet sinä, minä ja isäsi. Harjoittelemassa kotioloja.


                                          Sillä kohta me olemme maailman onnellisin perhe.





Pippuri pääsemässä kotiin , kunhan räkätauti helpottaa. Ja minulla on aivan epätodellinen olo, En voi ymmärtää vieläkään kaikkea sitä mitä tässä 3 kuukauden aikana on tapahtunut, ja voin sanoa, että sitä ei pysty ymmärtämään kukaan. 

Tuntuu kuin eläisin vieläkin unessa, josta herään joskus hieroen mahaa, siellä se pieni pippuri vielä on. Mutta ei. Pakko se on itseään nipistää ja älytä että nyt eletään tässä ja täysillä. 

Harmikseni olen huomannut tiettyjä ihmisiä, jotka eivät ole tarpeeksi tukena, kun ystävä kärsii. Kehdataan jopa kohdella kuin patalappua, ja ajatella että olen terästä, kyllä mä jaksan. 

Eilen olin autolla liikenteessä, ja en älynnyt mennä ihan heti risteyksen yli, joku kanssa autoilija mies rupesi ilmeilemään mulle. Purskahdin itkuun. Ajattelin , että en osaa autollakaan ajaa oikein. Kuten kuulin kun minulle sanottiin että "epäonnistuin" tässä raskaudessa, Ei, en epäonnistunut. Minulla on maailman upein lapsi, jota tulen suojelemaan henkeen ja vereen. 

Sen vaan haluan sanoa, että ajatelkaa ihmiset mitä puhuttu toisillenne. Jonkun kuori voi olla terästä, mutta sisin haavoittuvaa. Kuten minulla. Esitän ja hymyilen kaikille, kyllä mä vielä jaksan. Mutta ihan oikeasti. Mä en tällä hetkellä edes tajua miten olen jaksanut tämän 3 kuukautta. Ihmeellisesti ihminen saa jostain voimaa. 

Tähän samaan haluan sanoa edelleen sen, ne ihmiset jotka haluaa olla mun elämässä, ovat itse. Nyt on kohtuutonta vaatia , että minä jaksaisin olla teihin kaikkiin yhteydessä. Toivon , että ymmärrätte. Kiitos !

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Niin suloinen <3 Tutti liikkuu lujaa :D
Mutta tsemppiä <3 aika paljon samanlaisia ajatuksia täälläkin. Joidenkin mielestä ilmeisesti olen itse syyllinen kesken päättyneeseen raskauteen.
Ja toiset taas olettivat, että se vauva tosiaan on vain se koriste-esine, jota ei tarvitse hoitaa tai käydä katsomassa ennen kotiutumista. Ja heiltä sai sitten kivasti kuulla syyllistämistä, että viihdyn liikaa sairaalassa kun en jaksa kyläillä. Enkä välitä aiemmista lapsistani jotka tarvitsevat äitiä. Vaikka tasapuolisesti yritin jakaa aikani sekä sairaalassa olevalle - että kotona oleville lapsille.
Eikä ehkä kukaan keskosraskautta kokematon pysty ymmärtämään sitä tunnetta, kun pitäisi vielä olla raskaana ja vauva turvallisesti mahassa mukana kaikkialla - mutta vauva onkin toisella paikkakunnalla pitkän matkan päässä. Ihan kauhean tyhjä tunne - itse en kyennyt alkuun käymään edes kaupassa, kun en osannut ostaa mitään järkevää. Ei pää pysy perässä ja keskoskaappiin on yllättävän hankala luoda tunnesidettä. Ja silti teholta tai osastolta lähteminen tuntuu siltä, kuin pala itseä jäisi sairaalaan.
Mutta me selvitään <3 tavalla tai toisella. Eikä tarvitse jaksaa yli voimien. Oma rakas lapsi tulee kotiin ja se on tärkeintä. Voimia vielä. <3
T. Eemelin äiti

Anonyymi kirjoitti...

Wau! Ihana uutinen että olette pääsemässä kotiin! Uskomatonta kuinka röyhkeitä ihmiset kehtaavat olla.. Tsemppiä arkeen ja yritä jättää heidät typerine puheineen omaan arvoonsa! Olette ajatuksissa<3

epeli^ kirjoitti...

kiiiiitos teillle <3 ja kerro johanna eemelille terkkuja :)

Johanna kirjoitti...

Kerron! Hän sai keuhkokuumeen ja joutui teholle :( mutta on jo parantumaan päin :)