Heipähei taasen.
Osastolla kökitään vielä, aamulla puhuivat että mä pääsisin huomenna pois. Leikkaushaava parantunut hyvin, eikä olossa ole mitään ihmeellistä. Tänään oon kävellyt pidempiäkin matkoja osaston sisällä.
Tyttöä käytiin katsomassa, sydämen lähellä olevaan laskimoon on laitettu kanyyli, josta saadaan lääkkeet annettua hyvin. Tyttö oli todella hyvin kestänyt operaation, siellä se niin rauhassa köllötteli.
Sinivalohoidossa tyttö on tällä hetkellä, bilirubiiniarvojen tulokset tulevat illalla. Sinivalohoito pilkkoo punasoluja, ja vaikuttaa ihon keltaisuuteen. En ihan kaikkea lääketieteestä ymmärrä, yritän kirjottaa sen mitä mieleen jää.
Tytölle vein tänään omaa maitoani, jota Jarkko sai antaa ruiskulla pienelle 0,5 ml. Minä pääsin vaihtamaan tytöltä ensimmäisen kerran pienen vaipan. Kakkaa ei ole vielä tullut yhtään, mutta pissa tule hyvin.
Tyttö jaksaa hengittää ilman lisähappea , ja hapettuu todella hyvin. Siellä pieni nukkuu niin rauhassa,mutta silti virkeästi.
Huomenna ollaan taas viisaampia, kun käydään sosiaalihoitajan juttusilla, Että miten jatko menee, jos mä pääsen pois.
Henkisesti todella raskasta käydä päiväsalissa syömässä, siellä viimeisillään olevat raskaana olevat naiset hierovat omia suloisia pallomahoja ja tuskailevat kun selkä on hieman kipiä tms. Samalla katsovat minun mahaa ja näen ilmeistä kun ajattelevat "mikähän tuolla on? missä sen vauva on?"
Yksi sentään kehtasi tänään jopa suoraan kysyä. Pystyin kertomaan ilman itkemistä. Hormonit alkaavat tasaantua pikkuhiljaa. Ja jaksan psyykata itteäni vauvan takia. Nyt mikään muu ei ole tärkeämpää.
Meidän pieni Pihla Maaria <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti