Tänään on se päivä, kun äitisi itse pääsi osastolta pois. Hänellä oli todella herkkä ja avuton olo. Tuntui niinkuin ei olisi ennen elänyt koko maailmassa.
Voin vaan kuvitella sinun olosi, kun sinut repäistiin lämpimästä pesästä kylmään maailmaan.
Halusimme olla sinun luona niin myöhään kuin mahdollista. Kunnes oli pakko sanoa hyvät yöt ja jättää sinut Ouluun.
Itse lähdimme kotiin. itkin koko matkan ikävääni sinun luo ja tuttuja maisemia, jotka tuntuivat niin kaukaisilta.
Kötipöydällä sinua odotti kukkia , lahjoja, mummon neulomia vaatteita ja kortteja.
Itkuiltani en voinut niitä katsoa, ne odottavat siinä sinua kotiin.
2 kommenttia:
Tiedän tunteen :( itsekin jouduin jättämään puenokaisen os 55, teholle oysiin. Oli kamala ajaa kotiin ilman pientä, vieläkin itkettää, kun ajattelen sitä. Osastolla tyttäremme sai parasta hoitoa ja meidätkin huomioitiin hienosti, iso kiitos siitä henkilökunnalle! Maailman parasta oli, kun pääsimme koko perhe kotiin. Tsemppiä ja jaksamista!!!
-Kwtja
Kiitos paljon :) raskainta tässä vaiheesas on tuo välimatkan ajuu. Mutta aina kun sinne sen kaksi tuntia ajaa ja näkee pienokaisen , niin se välimatka tuntuu pieneltä ! Kärsivällisyys palkitaan.
Lähetä kommentti