Tänään menossa 20+6 ja ollut hermo kireällä koko päivän. Pihla ollut pahalla päällä ja koirien kanssa menee hermo. Tämän raskauden aikana, nuo mun karvavauvat on ottaneet päähän kokoajan. Ja joitain ihmistyyppejä en ole kestänyt ollenkaan. Onko teillä ollut samanlaista raskausaikana ?
Toissapäivänä oli ihmeellinen päivä, sillä Pihla otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Ikää on nyt 1 v 9 kk eli periaatteessa 1 v 6 kk. Itkuhan siinä meinasi päästä , sillä tätä on odotettu kauan. Illalla myös pienempi sisko ilmaisi mielipiteensä ja tunsin ekan kerran potkut. Vaikka viikkoja oli jo 20+4 mutta liikkeitä ei ole tuntunut, istukan takia joka on edessä. Elämä on niin ihmeellistä ja oppimisen aikaa, sen huomaa näiden pikkuisten kanssa.
Eilen oli rakenneultra. Kysyin, että voisiko istukan virtauksia kattoa, koska seuraava ultra on kuuden viikon päästä niin saisin mielenrauhan. Ei suostunut siihen. Eikä muutenkaan tehnyt muuta kuin vain rakenneultran. Ultraaja alotti ultrauksen puhumalla , että viime ultrauksessa oli näkynyt vain yksi napavaltimo että tarkistetaan tilanne. Olin aivan hämilläni, sillä minulle viime ultrauksessa hehkutettiin miten kaikki on hyvin, mistään puuttuvasta napavaltimosta ei puhuttu.
No, kaksi niitä joka tapauksessa nyt löytyi, mutta itselle tuli sellainen olo että miksi asioita pimitetään.. Ymmärrän sen, että sen takia jotta äidille ei tulisi turhaan stressiä, mutta parempi luotto minulla olisi hoitohenkilökuntaan jos kaikki asiat puhuttaisiin suoraan, eikä salattaisi mitään.
Pieni oli tällä hetkellä 372 grammaa, hyvin kuulemma kasvaa. Reilussa viikossa kasvanut 120 grammaa, kyllä minä syönkin enemmän kuin Pihlan odotusaikana. Koko kotihoidontuen raha menee roskaruokaan :D
Seuraava ultra, mulla on 26+3 korvilla, ja Pihla syntyi 26+6. Voihan sitä olla ajatukset vähän sekaisin, kun sinne asti nyt odotella. Tai sitten kysyn neuvolasta tässä välissä voisinko saada tähän väliin edes sellaisen ultran että niitä virtauksia katsoittaisiin. Oman mielenrauhan takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti