Vilinää ja vilskettä

Lähdin aamuvuoroon töihin, oli yllättävän leppoisaa ja mukavaa olla töissä. Aamuvuoro ja pääsin jo yhdeltä pois. 

Ennen  kotiin lähtöä tankkasin itteni täyteen kyljyksillä ja tuoreella tortulla. Oon syönyt kyljyksiä oikeasti varmaan kymmenen vuotta sitten viimeksi. Namnam! Nyt oon jotenkin ihan hulluna kaikkeen lihaan. Vois kokoajan vain syödä.

 En kerennyt ottaa edes unia, lähdettiin melkein suoraan iskän luokse kylään. 

Minä jopa pirteänä

Siellä juotiin ja syötiin taas torttukahvit. Soiteltiin myös mun kokkitädille Helsinkiin, että mikä mun tekemässä karjalanpaistissa meni vikaan kun lihat oli sitkeitä ja purukumimaisia. Eikä ne kyllä oikein maistunutkaan millekkään. 

Syynä oli se että joko pitää käyttää lihat pannulla ennen uuniin laittoa, Tai lihat kun laittaa uuniin niin nesteen kanssa (mä laitoin ekana puoleks tunniks vaan lihat) Tai sitten vaihtoehto cee. Korkeempi lämpötila ja kauemmin aikaa . Mulla oli 125 ja kolme tuntia. 

Taidan joulupäivänä kokeilla kyllä uudestaan, ihan mielenkiinnosta. Haluan oppia tekemään uusia ruokia  tulevaisuuttakin ajatellen. Eilen harjottelin tekemään mansikkakiisseliä eikä tullut edes paukkuja!!

Terkkuja Kepatädille! 

Värittelin iskän luona tämän kuvan loppuun, eilen alotin. Mutta en ole tyytyväinen värivalintaan. Liian sekava kuva ja väriskaala.Noo, aina ei mee kaikki kuin suunnittelee.

Suoraan iskän luota lähdin hakemaan Heidiä ja lapsia, että mennään kirkkoon laulamaan joululauluja ja virittäytymään tunnelmaan. Puolet lauluista oli aivan outoja, joita ei ole koskaan edes kuullutkaan. 

Enkä kyllä saanut joulufiiliksestä kiinni yhtään.  Kirkko oli aivan täynnä porukkaa, ja ulkona loskakeli.. Mun sukat oli aivan märät! 

Keljutti ja ahdisti. 

Mikskööhän tuli näin hirveän epselvä kuva koneella.

Kirkosta menin suoraan Maijulle, siellä oli Kaapolla iltavillit ja poika oli niin naistenmies ja sydänten sulattaja , että sai nauraa <3 

Kello alkaa olla jo puol 11 ja oon ollut aamu kuudesta asti liikenteessä , niin oisko lupa hautautua kirjan kanssa peiton alle rauhoittumaan?  

Alotin uuden kirjan , en tykännyt siitä mistä puhuin yhdessä postauksessa. Ensimmäisiltä sivuilta näkee, että uppoaako vai ei. Eikä elämää kannata tuhlata huonojen kirjojen parissa. 

Katsotaan onko tämä lukemisen arvoinen!

Juoni on tässä, kun en tiedä saako kuvasta selvää :

Jake Fisher rakastui kuusi vuotta sitten ja hänelle oli samantien selvää, että Natalien kanssa hän haluaa viettää loppuelämänsä. Upean kesän jälkeen rakastettu kuitenkin odottamatta ilmoitti avioituvansa toisen miehen kanssa. Hän vaatii myös Jakelta lupauksen, että tämä ei enää koskaan ota yhteyttä tai yritä etsiä häntä. Ei koskaan!

Kuusi vuotta Jake elää rauhallista ja vakaata elämää pienen yliopiston professorina. Hän muistelee edelleen tuota upeaa tyttöä, mutta on pitänyt lupauksensa. Kunnes hän sattumalta huomaa aviomiehen muistokirjoituksen lehdessä. Varmistuakseen asiasta ja ehkä tavatakseen Natalien, hän päättää mennä seuraamaan hautajaisia. Tilaisuus on peräti outo; leski ei ole Natalie ja muutenkin jotain on perusteellisesti vialla.

Jake tekee jotain, mitä ei ehkä pitäisi. Hän alkaa etsiä järjestelmällisesti Natalieta muistoinaan vain vuosien takaiset hetket ja heidän tuolloiset tunteensa sekä vahva sitoutuminen toisiinsa. Kun merkintää avioliitostakaan ei löydy, sisar ei ole tavannut Natalieta häiden jälkeen ja muutoinkin tavanomaiset internetistä löytyvät tiedot joko puuttuvat tai kattavat vain tietyn ajanjakson, Jake on varma, että jotakin on pahasti vialla. Eniten hän on huolissaan Nataliesta ja tämän viimeisistä sanoista… olisiko hänen pidettävä lupauksensa? Kun muutama muukin taho on myös ollut kiinnostunut Nataliesta, tilanne alkaa vaikuttaa omalaatuiselta. Jake ottaa riskin ja lähtee päättäväisesti etsimään elämänsä ainoaa oikeaa rakkautta, hinnalla millä hyvänsä. Lopulta selviää, että hintaa etsinnälle todella tulee – monessa eri muodossa! Hän ei voi enää luottaa keneenkään, ei parhaimpaan ystäväänsäkään ja lopulta tuntuu, että myös omat muistot saattavat olla pettäviä.

Nyt rauhoittumaan, sillä huominen pelottaa aivan hirveän hirveän paljon. Meillä on rakenneultra! Huiii, kaikki konkretosoituu ja mua pelottaa. En saa nukutuksi. 

Adios!